28.9.2011

Syyte ja vastaukset Vaasan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati haastattelulausuman antaneelle A:lle, jutun kirjoittaneelle toimittajalle B:lle ja lehden päätoimittajalle C:lle rangaistusta 26.8.2006 tehdyksi väitetystä kunnianloukkauksesta. Syytteen mukaan A oli antanut haastattelun Pohjalainen nimiselle sanomalehdelle. Haastattelu oli koskenut Vaasan pakolaisten vastaanottokeskuksen sulkemista sekä Oravaisten pakolaisten vastaanottokeskuksen oloja. A oli haastattelussa lausunut seuraavasti:

”Oravaisten vastaanottokeskuksen työntekijät ovat täysin leipääntyneitä ja heidän asenteensa on suorastaan rasistinen. Alue, missä turvapaikanhakijat asuvat, on ghetto! Ympäriltä puuttuu vain piikkilanka ja kyltti ’Arbeit macht frei’.”

Syytteen mukaan ensimmäinen lause sisälsi tosiasiallisesti väitteen, että vastaanottokeskuksen työntekijät eivät hoitaneet työtänsä kunnolla ja että vastaanottokeskuksen työntekijät olivat rasisteja. Toinen ja kolmas lause sisälsivät suoran rinnastuksen mainittujen työntekijöiden ja toisen maailmansodan natsien hirmuvallan aikaisten kuolemanleirien välillä.

B oli lehden toimittajana kirjoittanut kyseisen lehtijutun mainittuine loukkaavine lauseineen. C oli Pohjalaisen vastaavana päätoimittajana tehnyt nimenomaisen ja tietoisen päätöksen julkaista mainitun lehtijutun ja siihen liittyvät, C:n tiedossa olleet loukkaavat lauseet.

Asianomistajat, kaikkiaan 31 Oravaisten vastaanottokeskuksen työntekijää, yhtyivät syyttäjän rangaistusvaatimukseen.

Vastaajat kiistivät syytteen ja vaativat sen hylkäämistä.

Käräjäoikeuden tuomio 18.1.2008

Käräjäoikeus totesi näyttöä ensin selostettuaan, että lehtijutussa esitetty väite koski kaikkia vastaanottokeskuksen työntekijöitä. Tämän johdosta asianomistajina voitiin pitää kaikkia tässä asiassa esiintyviä työntekijöitä.

Käräjäoikeus katsoi asiassa tulleen näytetyksi, että A oli lausunut juuri siten kuin lehdessä oli kirjoitettu. B oli lehden toimittajana kirjoittanut juttukokonaisuuden. Edelleen C oli tiennyt jutun olleen tekeillä ja hän oli ennen julkaisemista lukenut jutun ja hyväksynyt sen.

Arvioitaessa lehtijuttua kokonaisuutena käräjäoikeus totesi, että A:n haastattelu oli julkaistu 26.8.2006 Pohjalainen-lehdessä. Toisen jutun otsikkona oli ollut ”Oravaisten vastaanottokeskus pelkää maineensa puolesta” ja siihen oli liittynyt kaksi valokuvaa, joissa oli esiintynyt kaksi asianomistajana olevaa vastaanottokeskuksen työntekijää. Tämän jutun alapuolella ja toisen kuvan alapuolella oli julkaistu nyt kysymyksessä oleva juttu otsikolla ”Vastaanottokeskuksen pitää muuttaa tapojaan”. Palstaleveys oli ollut erilainen kuin toisessa jutussa.

Käräjäoikeus katsoi, että jutut olivat muodostaneet kokonaisuuden ja molemmissa jutuissa oli ollut kysymys samasta vastaanottokeskuksesta. Haastattelulausumassa esiintynyt sana ”leipääntyminen” ei ollut ainakaan kovin myönteinen, vaikkakaan sen ei tarvinnut tarkoittaa, että joku teki työnsä suorastaan huonosti. Sana oli kielteisesti latautunut tarkoittaen lähinnä kyllästymistä tai haluttomuutta taikka innottomuutta.

Sanaa ”ghetto” käytettiin nykyään yleisesti tarkoittamaan muuta kuin, mikä oli sen alkuperäinen tarkoitus. Sanan yleissävy oli selvästi kielteinen ja sana kuvasi syystä tai toisesta puutteellisia, huonoja tai joka tapauksessa vähemmän mukavia oloja.

Sanoja ei tullut tulkita kuitenkaan yksittäisinä, vaan yhteydessä muuhun tekstiin, jolloin ne saivat tarkan ja merkityksellisen sisällön. Arviointi kokonaisuutena puhui vastaa-jia vastaan.

Yleistäminen siten, että kaikista työntekijöistä puhuttiin ilman minkäänlaista erittelyä, oli enemminkin raskauttava kuin lieventävä seikka. Oli myös itsestään selvää, ettei laitos voinut olla leipääntynyt tai rasistinen, vaan tällaisia ominaisuuksia saattoi olla vain ihmisillä, kuten haastattelussakin oli selvästi ilmaistu. Haastattelun tekstin ja arvostelun kohteena olivat siis vastaanottokeskuksen työntekijät ainakin leipääntymisen ja rasismin osalta. Kun työntekijöiden pääasiallinen työ muodostui nimenomaan pakolaisten auttamisesta, tällaisten ilmaisujen käyttäminen oli erityisen vahingollista, moitittavaa ja loukkaavaa.

Vastaanottokeskuksen alueesta ja rakennuksista oli esitetty valokuvia. Mitään ghettoon tai keskitysleiriin viittaavaa ei näkynyt. A oli perustanut mielipiteensä mielikuviin siitä, kun hän oli vuonna 2002 käynyt vastaanottokeskuksessa. Tälle mielikuvalle ei löytynyt vastinetta todellisuudesta.

Käräjäoikeus totesi, että mielipiteet tai väitteet leipääntymisestä olivat selvästi kohdistuneet työntekijöihin, mutta toiseen lauseeseen sisältynyt arvostelu oli kohdistunut itse alueeseen. Mikäli toinen lause olisi ollut erillisenä, se ei olisi ollut loukkaava, mutta yhdistettynä ensimmäiseen lauseeseen sisältyneeseen arvosteluun lehtijuttu oli syytteessä mainituilta osin kokonaisuutena luettuna loukkaava myös toisen lauseen osalta. Yhteys henkilökunnan ja alueen välillä oli suora ja peittelemätön.

Käräjäoikeus totesi edelleen, että loukkaava teksti ei muuttunut vähemmän loukkaavaksi tai rankaisemattomaksi sen takia, että teksti oli tarkan sitaatin muodossa. A:n esittämille mielipiteille tai väitteille ei ollut löytynyt tosiasiapohjaa. Tällä ei ollut käräjäoikeuden mukaan myöskään merkitystä, koska haastattelun sisältö oli mielipiteenä tai väitteenä yhtä loukkaava. Haastattelun sisältämät ja paikkaansa pitämättömät ilmaisut olivat loukanneet asianomistajien kunniaa.

B:n ja C:n moitittavan menettelyn seurauksena A:n loukkaavat mielipiteet tai väitteet olivat saaneet julkisuutta. Lehdistöllä oli vastuunsa tietojen julkistamisessa ja yksilön oikeuksia oli tässä tapauksessa loukattu.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n, B:n ja C:n kunnianloukkauksesta sakkorangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Johan Eklund ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 30.10.2009

A, B ja C valittivat hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä.

Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn ja totesi perusteluinaan seuraavan.

A oli sanomalehti Pohjalaisessa 26.8.2006 julkaistussa haastattelussa todennut että, "Oravaisten vastaanottokeskuksen työntekijät ovat täysin leipääntyneitä ja heidän asenteensa on suorastaan rasistinen. Alue, missä turvapaikanhakijat asuvat, on ghetto! Ympäriltä puuttuu vain piikkilanka ja kyltti ’Arbeit macht frei’.” Virallinen syyttäjä oli todennut, että A:n esittämissä väitteissä Oravaisten vastaanottokeskuksen työntekijöiden rasistisesta asenteesta ja rinnastuksesta kuolemanleireihin “ympäriltä puuttuu vain piikkilanka ja kyltti arbeit macht frei” oli ollut kysymys sekä rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesta valheellisesta tiedosta tai vihjauksesta että myös 2 kohdan mukaisesta muusta halventamisesta. Virallisen syyttäjän mukaan väitteet olivat kohdistuneet vastaanottokeskuksen yksilöitävissä oleviin työntekijöihin eikä itse laitokseen.

Hovioikeus katsoi, ettei ilmaisussa ollut kysymys rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta valheellisesta tiedosta tai vihjauksesta. Kysymys oli siten siitä, olivatko nämä A:n mielipiteen ilmaisut sanotun 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin halventaneet Oravaisten vastaanottokeskuksen yksilöitävissä olevia työntekijöitä ja olivatko ilmaisut, jos niiden voitiin katsoa olevan saman pykälän 2 momentissa tarkoitettua työntekijöiden toiminnan arvostelua, ylittäneet sen, mitä voitiin pitää hyväksyttävänä.

A:n edellä kerrottu haastattelu oli ollut osa laajempaa sanomalehti Pohjalaisessa 26.8.2006 julkaistua juttua Oravaisten vastaanottokeskuksesta ja sen toiminnasta. Juttu oli puolestaan liittynyt paikallisessa lehdistössä käsiteltyyn kysymykseen Vaasan vastaanottokeskuksen lakkauttamisesta ja vastaanottokeskuksen säilymisestä Oravaisissa. Tätä kysymystä oli käsitelty muun muassa Pohjalaisessa 24.8.2006 julkaistussa kirjoituksessa. Kyseinen kirjoitus oli kuitenkin sisältänyt virheellisyyksiä Oravaisten vastaanottokeskuksen osalta, minkä vuoksi vastaanottokeskuksen johtaja oli kutsunut paikallisen lehdistön edustajat 25.8.2006 Oravaisiin lehdistötilaisuuteen. Sanomalehti Pohjalaisen edustajana paikalla oli ollut toimittaja B, joka oli saanut tehtäväkseen kirjoittaa Oravaisten vastaanottokeskuksesta jutun seuraavana päivänä ilmestyvään lehteen. Uutispäällikön pyynnöstä B oli haastatellut kirjoittamaansa juttua varten myös A:ta.

Johtopäätöksenä hovioikeus totesi, että vastaanottokeskuksen toimintaa ja turvapaikanhakijoiden olosuhteita koskeva keskustelu oli tärkeä yleistä mielenkiintoa herättänyt aihe. Vaasan vastaanottokeskuksen lakkauttamisesta oli käyty keskustelua paikallisissa lehdissä jo ennen A:n sanomalehti Pohjalaiselle antamaa haastattelua. A:n haastattelu oli sanomalehti Pohjalaisessa julkaistu osana laajempaa juttukokonaisuutta. Aihetta oli kyseisessä jutussa lähestytty eri näkökulmista. A:n haastattelussa esittämiä lausumia arvioitaessa oli tästä syystä otettava huomioon sekä haastattelun liittyminen aiheesta paikallisissa lehdissä käytyyn keskusteluun että se asiayhteys, jossa haastattelu oli julkaistu.

A:n haastattelussa esittämät ilmaisut olivat olleet vahvoja ja kärjekkäitä. Arvostelun olisi voinut tehdä myös käyttämättä tällaisia ilmaisuja. Kysymys oli kuitenkin ollut A:n mielipiteistä, jotka olivat osittain pohjautuneet hänen omiin kokemuksiinsa laitoksen toiminnasta ja sen ulkoisista puitteista. Haastattelussa ei ollut mainittu ketään yksittäistä laitoksen työntekijää, vaan arvostelu oli kohdistunut julkisin varoin ylläpidetyn laitoksen ulkoisiin puitteisiin ja toimintaan kokonaisuudessaan. Tähän nähden ja kun otettiin lisäksi huomioon se laajempi asiayhteys ja taustakeskustelu, johon A:n haastattelu oli liittynyt, hovioikeus katsoi, ettei A ollut syytteessä mainittuja ilmaisuja käyttämällä syyllistynyt kunnianloukkaukseen.

Koska A ei ollut haastattelulausunnossaan syyllistynyt kunnianloukkaukseen, eivät myöskään B ja C olleet syyllistyneet kunnianloukkaukseen. Syyte kunnianloukkauksesta oli tämän vuoksi myös heidän osaltaan hylättävä. Samasta syystä myös C:tä vastaan ajettu vaihtoehtoinen syyte päätoimittajarikkomuksesta oli hylättävä.

Hovioikeus hylkäsi syytteet ja vapautti A:n, B:n ja C:n sakkorangaistuksista.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jyrki Laitinen, Marjukka Huuskonen ja Tuula Keltikangas.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Pohjalainen-sanomalehdessä oli 26.8.2006 julkaistu pakolaisten vastaanottokeskuksen lopettamiseen liittynyt kirjoitus ja sen yhteydessä erillinen A:n haastattelu, jossa oli kerrottu A:n sanoneen muun muassa seuraavan: ”Oravaisten vastaanottokeskuksen työntekijät ovat täysin leipääntyneitä ja heidän asenteensa on suorastaan rasistinen. -Alue, missä turvapaikanhakijat asuvat, on ghetto! Ympäriltä puuttuu vain piikkilanka ja kyltti ’Arbeit macht frei’.”

2. Oravaisten pakolaisten vastaanottokeskuksen 36 työntekijästä 31 on vaatinut A:lle, lehtijutun laatineelle toimittajalle B:lle ja lehden päätoimittajalle C:lle rangaistusta kunnianloukkauksesta.

3. Asianomistajien valituksen ja siihen annettujen vastausten johdosta Korkeimmassa oikeudessa on ensinnäkin kysymys siitä, onko valittajina olevilla vastaanottokeskuksen työntekijöillä oikeus vaatia rangaistusta kunnianloukkauksesta. Jos näin katsotaan olevan, toiseksi kysymys on siitä, ovatko A kerrotun lausuman antamalla sekä B ja C sen julkaisemalla syyllistyneet kunnianloukkaukseen.

Kunnianloukkauksen asianomistaja

4. Kunnianloukkausta koskevan rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentissa loukkauksen kohteena mainitaan ”toinen” ja puhutaan ”häneen” kohdistuvasta halveksunnasta, mitkä ilmaisut osoittavat teon voivan kohdistua vain luonnolliseen henkilöön. Tämä todetaan myös säännöstä koskevan hallituksen esityksen perusteluissa (HE 184/1999 vp s. 34).

5. Lainkohdan perustelujen mukaan kunnianloukkaus saattaa kohdistua myös johonkin rajattuun henkilöpiiriin (HE 184/1999 vp s. 34). Selvää onkin, että kunnianloukkaus voi kohdistua useisiin henkilöihin yhtä aikaa, vaikka jokaisen nimeä ei erikseen mainittaisikaan. Edellytyksenä kuitenkin on, että kohteena olevat henkilöt muodostavat rajatun henkilöpiirin, jonka jäsenet ovat riittävästi tunnistettavissa. Tässä tapauksessa A:n haastattelulausumassa esitettyjen väitteiden ja arvostelun kohteena ovat Oravaisten vastaanottokeskus ja sen työntekijät. Vaikka A ei ole maininnut työntekijöitä nimeltä, väitteiden sisältö ja keskuksen työntekijöiden verraten pieni määrä huomioon ottaen lausuman kohde on selvästi rajattu koskemaan tiettyjä henkilöitä. Tällaisessa tilanteessa yksittäisen työntekijän väite siitä, että haastattelulausuma loukkaa hänen kunniaansa riittää perustamaan oikeuden vaatimusten esittämiseen asianomistajana. Rangaistusvaatimuksen tutkimiseen ei siten ole estettä.

Kunnianloukkausta koskeva sääntely

6. Kunnianloukkaus on säädetty rangaistavaksi rikoslain 24 luvun 9 §:ssä. Rangaistussäännöksen 1 momentin mukaan, joka 1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa taikka 2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista, on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Säännöksen 2 momentin mukaan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

7. Mainitulla rangaistussäännöksellä turvataan perustuslain 10 §:ssä sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus) 17 artiklassa tarkoitettua kunnian suojaa. Tämä suoja on johdettavissa myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen yksityiselämän suojaa koskevasta 8 artiklan 1 kappaleesta, jonka on katsottu antavan suojaa myös henkilön maineelle ja kunnialle (esim. Cumpana ja Mazare v. Romania, suuri jaosto 17.12.2004, kohta 91).

8. Rangaistussäännöksen tulkinnassa on toisaalta otettava huomioon myös perustuslain 12 §:ssä sekä KP-sopimuksen 19 artiklassa ja ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa turvattu sananvapauden suoja. Tämän suojan ydinajatuksena on oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennalta estämättä (esim. KKO 2009:3, kohta 5).

9. Säännöksen 1 momentin 1 kohdassa on kysymys valheellisesta tiedosta tai tietoa lähellä olevasta vihjauksesta. Säännöksen 2 kohdassa on kysymys puolestaan muunlaisesta halventavasta lausumasta, joka voi olla tosiseikkoihin perustuva lausuma tai arvostelulausuma. Viimemainitun kohdalla ei ole mielekästä puhua lausuman totuudellisuudesta. Tätä jaottelua vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä omaksuttu jako yhtäältä tosiasiatoteamuksiin ja toisaalta arvoarvostelmiin. Esimerkiksi mainitussa ratkaisussa Cumpana ja Mazare v. Romania on todettu, että tosiasioiden olemassaolo voidaan näyttää, mutta arvoarvostelmien totuudenmukaisuus ei ole näytettävissä (kohta 98). Tuossa tapauksessa lehtijutussa oli väitetty tiettyjen kaupungin työntekijöiden syyllistyneen lainvastaiseen menettelyyn kaupungin ja yrityksen välisen sopimuksen tekemisessä ja väitetty ottaneen vastaan lahjuksia. Kysymys oli sellaisista tosiasiaväitteistä, jotka edellyttivät riittäviä tosiasiaperusteita tuekseen. Myös suuren jaoston ratkaisussa Pedersen ja Baadsgaard v. Tanska 17.12.2004 on katsottu kyseessä olleen tosiasiatoteamuksen, kun televisio-ohjelmassa toimittaja oli vihjannut poliisin salanneen merkityksellistä aineistoa murhaa koskevassa esitutkinnassa. Arvoarvostelman sisältävää lausumaa ei voida näyttää toteen, mutta sellaisenkin lausuman esittäminen edellyttää sen selvittämistä, ettei lausuma ole täysin vailla perää (esim. Jerusalem v. Itävalta 27.2.2001, kohta 43 ja Pedersen ja Baadsgaard v. Tanska 17.12.2004, kohta 76).

10. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan sananvapauden rajoittamiseen tulee suhtautua erityisen pidättyväisesti silloin, kun on kysymys poliittista tai muusta yleistä mielenkiintoa omaavasta keskustelusta (esim. Bladet Tromso ja Stensaas v Norja, suuri jaosto 20.5.1999). Sananvapauteen kuuluu myös oikeus tietynlaiseen liioitteluun ja provokaatioon. Tämän mukaisesti lehdistön käyttämän ilmaisun on ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä voitu katsoa kuuluvan arvoarvostelman piiriin tilanteessa, jossa ainakin vanhemmassa kotimaisessa tulkintakäytännössä ilmaisun olisi katsottu olleen valheellinen tieto tai vihjaus. Esimerkiksi ratkaisussa Ieremeiov v. Romania 24.11.2009 kaupungin pormestarin oli lehtijutussa muun muassa huhuttu olleen yhteistyössä kommunistikauden poliittisen poliisin kanssa ja pormestarin oli epäilty olleen yhteistyössä turvallisuuspalvelun kanssa. Tapausta arvioitaessa on otettava huomioon, että poliitikkojen arvostelussa on mahdollista käyttää voimakkaampia ilmaisuja kuin virkamiesten arvostelussa (esim. Oberschlick v. Itävalta 1.7.1997). Toisaalta virkamiesten arvostelussa rajat ovat kuitenkin väljempiä kuin yksityisten kansalaisten arvostelussa.

Kysymyksessä olevan lehtijutun arviointi

11. Oravaisten vastaanottokeskusta koskenut kirjoittelu liittyy siihen vuonna 2006 vireillä olleeseen tilanteeseen, jossa työministeriö oli päättänyt lakkauttaa Vaasan vastaanottokeskuksen ja Oravaisten vastaanottokeskus oli päätetty säilyttää. Pohjalainen-lehdessä oli 26.8.2006 käsitelty vastaanottokeskusten tilannetta otsikolla ”Oravaisten vastaanottokeskus pelkää maineensa puolesta”. Aihetta on lehtikirjoituksessa käsitelty lähinnä haastattelujen kautta julkaisemalla muun muassa vastaanottokeskuksen johtajan ja Vaasan kaupungin maahanmuuttajatyön johtajan mielipiteitä. A:n haastattelu on julkaistu samassa yhteydessä erillisenä pienempänä kirjoituksena otsikolla ”Vastaanottokeskuksen pitäisi muuttaa tapojaan”. A on puolustanut Vaasan vastaanottokeskuksen säilymistä, mitä hän on perustellut käsityksellään siitä, että ”asiat Oravaisten vastaanottokeskuksessa eivät ole hyvin”. Tässä yhteydessä A on lausunut myös sen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta kunnianloukkauksesta.

12. A:n lausuma, jonka mukaan vastaanottokeskuksen työntekijät ovat täysin leipääntyneitä ja heidän asenteensa on suorastaan rasistinen, on epäilemättä kohdettaan halventava ja loukkaava. Varsinkin väite rasistisesta asenteesta on vastaanottokeskuksessa työskentelevän henkilön kannalta vakava. A:n lausumaa arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon, että A ei ole kohdistanut arvostelua yksittäiseen pakolaisten vastaanottokeskuksen työntekijään, vaan lausuma sisältää väitteen vastaanottokeskuksen ilmapiiristä ja kohdistuu siten yleisesti Oravaisten vastaanottokeskuksen työntekijöihin. Kohteena ovat vastaanottokeskuksen työntekijät ryhmänä, mikä osoittaa pikemminkin lausuman luonnetta yleisenä kannanottona vastaanottokeskuksen toiminnasta kuin arviota yksittäisen työntekijän toimintatavasta. Tällaisessa yhteydessä käytettynä lausuma ”työntekijät ovat täysin leipääntyneitä ja heidän asenteensa on suorastaan rasistinen” on luonteeltaan arvostelulausuma, jonka osoittamista oikeaksi ei voida asettaa lausuman esittämisen ehdoksi.

13. A on lausumansa perusteena vedonnut siihen vaikutelmaan vastaanottokeskuksen toiminnasta, minkä hän on saanut keskuksessa sijoitettuna olleilta henkilöiltä näiden kanssa keskustellessaan.

14. A:n lausuma siitä, että alue, missä turvapaikanhakijat asuvat, on ghetto ja että ympäriltä puuttuu vain piikkilanka ja kyltti ’Arbeit macht frei’, koskee selvästi Oravaisten vastaanottokeskuksen olosuhteita ja sitä voidaan pitää enintään keskuksen toiminnan välillisenä arvosteluna. Tällaiseen arvosteluun A:lla on oikeus eikä se loukkaa ketään työntekijää henkilökohtaisesti.

A:n pakolaiskeskuksen työntekijöihin kohdistaman lausuman rangaistavuus

15. Korkein oikeus katsoo, että A:n pakolaiskeskuksen työntekijöihin kohdistama kohdassa 12 kerrottu arvostelu on sinänsä ollut keskuksen työntekijöitä rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventavaa. Keskuksen työntekijät eivät myöskään ole sellaisessa asemassa, jonka johdosta heihin kohdistuvaa arvostelua tulisi arvioida pykälän 2 momentissa tarkoitetulla tavalla (HE 184/1999 vp s. 35). Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntökin huomioon ottaen on kuitenkin perusteltua hyväksyä tavanomaista väljemmät rajat mielipiteenilmaisuille, jotka esitetään pakolaisten vastaanoton kaltaisen julkisen tehtävän hoitoon kohdistuvassa keskustelussa.

16. A:n menettelyn rangaistavuutta arvioitaessa on otettava huomioon, että kysymyksessä oleva lausuma on esitetty sellaisen julkisen keskustelun yhteydessä, jossa on käsitelty sitä, oliko pakolaiskeskustoimintaa perusteltua jatkaa Oravaisissa vai Vaasassa. Kysymys on ollut julkisen huomion kohteena ja herättänyt paikallisesti yleistä mielenkiintoa elokuun 2006 aikana. Tällaisen keskustelun käyminen yhteiskunnassa on tarpeellista ja sen mahdollistamiseksi on hyväksyttävää, että lausumat vastaanottokeskusten säilymisen tai lakkauttamisen puolesta ja vastaan voivat olla myös kärjekkäitä ja provosoivia.

17. Korkein oikeus toteaa, että A:n työntekijöitä koskeva lausuma kohdistuu Oravaisten vastaanottokeskuksen työntekijöihin yleisesti ja se on esitetty keskustelussa, jossa on käyty julkista väittelyä pakolaiskeskuksen jatkamisesta jommallakummalla kahdesta kilpailevasta paikkakunnasta. Halventava lausuma on luonteeltaan arvoarvostelma ja sen taustalla on ainakin osittain A:n käymiensä keskustelujen pohjalta muodostama käsitys. Edellä mainituilla perusteilla ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että A:n lausuma ei tällaisessa yhteydessä esitettynä täytä sitä, mitä voidaan pitää rikoslain 24 luvun 9 §:n mukaan rangaistavana. A ei näin ollen ole syyllistynyt lausumillaan Oravaisten vastaanottokeskuksen työntekijöihin kohdistuneeseen kunnianloukkaukseen.

18. Koska A ei ole syyllistynyt kunnianloukkaukseen, myöskään jutun kirjoittanut toimittaja B ja jutun julkaistavaksi hyväksynyt päätoimittaja C eivät ole syyllistyneet kunnianloukkaukseen.

19. Edellä lausutuilla perusteilla aihetta hovioikeuden ratkaisun lopputuloksen muuttamiseen ei ole.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Pasi Aarnio, Ilkka Rautio, Soile Poutiainen ja Pekka Koponen. Esittelijä Timo Ojala.